Heipsan kaikille ... olen Lenni!
Kaikenlaiset faktatiedot minusta löydätte toisen omistajani Raijan kotisivuilta. Siellä kerrotaan, että olen isoisäni kanssa osastossa urokset ja että minusta tulee isona kolli.


Omistajani oli kuulemani mukaan jo useampia vuosia sitten laittanut "tilauksen" sisällä kakkosomistajalleni, että joskos jossain välissä syntyisi sellainen kisu, joka soveltuisi aikaisempaan kolliporukkaan. Minusta kerrottiin ensin varovasti hyvin vähän uudelle omistajalleni ja hän luulikin jo, ettei tästä nyt tullutkaan mitään, kunnes Raija sitten soitti ... Minuahan oli sitten ensimmäisen tilaisuuden tullen lähdettävä katsomaan Tampereelle. Ja kun on kerran nähty, ei voi unohtaa...


Olen syntynyt siellä Piipa-äitini hellään huomaan 31.10.2004 ja isääni en ole itse koskaan tavannutkaan. Isälläni on kuitenkin ihan omat kotisivunsa, jonne pääsette kurkkaamaan linkistä. Minusta kerrotaan kuvin ja Kimmon omin kuvatekstein kasvattiperheeni omilla Piipan pojat-sivuilla. Kasvattajiani ovat Satu ja Marika. Heillä on myös omat kotisivunsa.





Saavuin uuteen kotiini kylmänä tammikuun päivänä 2005. Päästyäni siitä kamalasta kopista pois (en silloin vielä tiennyt joutuvani sinne uudelleen), tutkin heti koko asunnon tai ainakin luulin tutkineeni. Yksi ovi oli kummallisesti kiinni ja ihmettelin vähän sieltä kuuluvaa ääntä. Mammani totesi pian, että koko asunto on tutkittu ja oven voi kai avata. Hui kauhistus, mitä sen takana oli! Sieltä tuli kaksi jättiläistä suoraan kohti minua. Hetken aikaa niille piti sähistä ja hieman muristakin, kun en oikein tiennyt mitä ne olivat. Aivan erilaisia pörrökasoja kuin kotona. Totesin vartin mutinan jälkeen, että kai ne ihan ok ovat, kun eivät kerran sen enempää ahdistele minua. Tunnin jälkeen jo puskinkin sitä toista ;)


Meistä tuli päivän kuluessa parhaimpia kavereita ja opin oikein hyvän keinonkin heti alussa. Mitäpäs minä itseäni pesisin ja energiaani siihen kuluttaisin (sen voi kuluttaa vaikkapa kivoja isooja kukkasia ylös kiipeämällä), kun kerran nuo pojat ovat tuossa vieressä. Opin hyvin pian myös, missä minun ruokani ovat, vaikka pojat yrittävätkin välillä hämätä.


Kasvan ja komistun kovaa vauhtia. Olen myös oppinut nimeni ja osaan herättää mammankin aamulla antamaan minulle evästä. Joskus luulen, että onkohan se ihan vaihtanut minun nimeni kaksiosaiseksi, kun aika usein kuuluu kovalla äänellä "Lenni prkl!". Taitaa kuitenkin olla niin, että kuulen sen vain tehdessäni jotain ei-niin-sallittua. Kyllähän minä sen tiedän, ettei niin saisi tehdä, mutta kun se on niin kivaa!


Olen jo ehtinyt käymään parissa näyttelyssäkin näytillä. Se on ihan kivaa hommaa. Saa syödä ja nukkua enkä oikein ole harmissani siitä näyttelyä edeltävästä pesustakaan. Mammani vain tuntuu olevan aivan hermorauniona. Ehkä se on ymmärrettävä, onhan hänellä ensimmäinen varsinainen rotukissa ja kaikenlaiset tp-valinnat ja muut opeteltavanaan. Minunpas ei tarvitse kuin olla kauniisti ;) Olen usein samassa reissussa Nannan tai Ellin tai vaikka molempien kanssa. Puppe ja Sirpa käyvät myös meidän kanssamme samoilla reissuilla. Mamma kuulemma kuuluu johonkin InCat Suomi-yhdistykseen ja saa sen kautta kuljettaa minua ympäri ämpäri kaikenlaisissa kissanristiäisissä. Lisäksi meidän olisi tarkoitus (kuulemma) mennä harjoittelemaan kissa-agilitya tyttökaverini Alman kanssa. Sen järjestää porilainen kissayhdistys Satakissa, jossa mamma on aikaisemmin toiminut aktiivisestikin.


Nykyään mamma touhuaa minun näyttelyissäni ja kuulemma jonkun Suomen Kaniyhdistyksen sihteerinä, päätoimittajana ja muotovalioiden hyväksyjänä. Mikähän se kani on? Mamma on nyt joka päivä myös koheltanut menevänsä kanilaan ruokkimaan niitä elikoitaan. Ehkä minä pääsen joskus katsomaan sitä kanilaa ja kaneja. Söin tässä yksi päivä muuten kauniista keltaisesta kansiosta yhden paperinkulman. Mamma meinasi repiä pelihousunsa, koska se oli kuulemma sen hienoimman kääpiöluppansa Fin Mva NightMary's Zooming Zeppelinin sukutaulu. Minä pääsin kuitenkin lujaa karkuun :)


Sitten meille muutti syksyllä 2006 ihan kaamee uusi tuttavuus. Sen on kuulemma koira ja se aina välillä ahdistelee mua. Arg! Siitä voitte lukea sivuilta sen kasvattajan Sadun sivuilta ja sen Linuksen omilta sivuilta.


Raija on tehnyt minulle nämä hienot sivutkin, kun mamma kovasti niitä vinkui. Raija kun on kuulemma paljon parempi tässä kotisivuhommassa ja tekee niitä muillekin. Sain ne sitten todella nopsaan ja tänään mamma on vain istunut tuossa koneella ja muokkaillut kuulemma minun kuviani. Kuulette minusta lisää aina silloin tällöin tuolla minun omalla päiväkirjasivullani...